RAJA

Bussi on lastattu täyteen taiteilijoita. Se kiitää Haagin ja Antwerpenin välillä. Tämä on Crossing Border, kirjaimellisesti.  Ne, jotka eivät ole ennen olleet Hollannissa, ihmettelevät tuulimyllyjä. Niityllä pönöttävää Ikeaa ei ihmettele kukaan.

-        Milloin ylitämme rajan, joku kysyy.

-        Onko edes mitään rajaa, joku toinen kysyy.

-        Schengenin sopimus, sanoo joku kolmas: - ei rajoja.

Yhtäkkiä bussi hidastaa, pysähtyy. Bussiin nousee tullivirkailija. Hän näyttää hiukan George W. Bushilta.

-        Mitä nyt, kuski kysyy. - Ei tässä ole ennen tullia ollut.

-        Nyt on, Bush sanoo. - Tämä on uusi direktiivi. Kyse on Euroopan yhdentymisfilosofian uudesta ohjelmasuunnitelmasta. - Pysäytämme rajalla jokaisen taiteilijaryhmän ja esitämme tiettyjä kysymyksiä, enimmäkseen rajanylitykseen liittyen. Myös kysymys Euroopan määritelmästä voidaan nostaa esiin. Onko vapaaehtoisia? On täytettävä lomake.

Taitelijat vetäytyvät huiviensa ja karvahattujensa ja kitaroidensa taakse: he ovat tulleet tänne esiintymään, eivät puhumaan rajoista.

-        Kuulin, että täällä oli joku kirjailija jonka kirjan nimi on Raja. Hän voi tulla ja täyttää lomakkeen.

-        Hän on tuo tumma pälyilevä nainen pinkissä mekossa. - Tuo joka näyttää kanniskelevan mukanaan sekä huolia että riemuja. Menkää ja kuulustelkaa häntä.

Nainen ohjataan tullirakennukseen. Sisällä rakennuksessa on kaikenlaisia lomakkeita. Yhdessä lukee Eurooppalainen unelma. Me yritämme pitää itsemme kilpailukykyisinä, Bush selittää ja hivelee ylpeänä unelma-lomakkeen reunaa. Nainen kohauttaa olkiaan. Hän ajattelee: ehkä jokainen maanosa tarvitsee omat unelmansa.

-        No niin, Bush sanoo. - Asia on yksinkertainen. Minä kyselen, te vastaatte. Täytämme yhdessä lomakkeen, ja sitten saatte jatkaa matkaa Antwerpeniin. Tiedot kootaan yhteen ja niiden pohjalta luonnostellaan uusi eurooppalainen yhteisöllisyyden idea. Voitte kuvitella, että tämän rajan ovat ylittäneet monet taiteilijat. Bono, Lars von Trier...  Mutta nyt asiaan. Kysymys numero yksi.

Bush madaltaa ääntään hiukan, kohottaa lomaketta teatraalisesti. - Mitä ajattelette rajoista?

-        No, nainen aloittaa. - Romaanissani  Raja yritän käsitellä ihmisen identiteetin rajoja, sitä miten ne väistämättä ylitetään. Pyyntö ja siihen vastaaminen ovat yhdenlaisia rajanylityksiä sinänsä. Ja sitten on tietenkin rakkaus. Romaanissani rakkaus ylittää lain, rakkauden voima...

-        Minä en ole kiinnostunut rakkaudesta, Bush keskeyttää. - Olen kiinnostunut Euroopasta. Voitteko kertoa mitä ajattelette Euroopan rajoista. Onko Eurooppa yksi ja yhtenäinen vai rajojen halkoma maanosa?

Nainen miettii hetken.

-        Eurooppa on niin kuin Monsters of Folk.  Näin sen esiintyvän eilen Haagissa Crossing Border-festareilla. Esityksessä oli tärkeitä metaforia rajan ylittämisestä. Monsters of Folkhan koostuu kolmen eri bändin jäsenistä. Kullakin on oma paikkansa, mutta kenenkään rooli ei ole sidottu. Jäsenet voivat myös laulaa toistensa lauluja. Eräänlainen Schengen, siis.

Bush tekee merkinnän lomakkeeseen.

-        Monsters of Folk, hän mutisee kyllästyneellä äänellä.

Sitten häneen tulee eloa. Hän kohottaa kulmiaan epäröiden, nostaa etusormensa pystyyn.

-         Onko se amerikkalainen bändi?

-        On.

-        Aha!! Te siis määrittelette Euroopan amerikkalaisen rockyhtyeen avulla. Onko se teidän mielestänne eurooppalaisen hengen mukaista?

-        Folk, nainen korjaa. - Kyse on folkista.

-        Vielä pahempaa. Määrittelette eurooppalaisen hengen amerikkalaisen kansanmusiikin pohjalta.

-        Hyvä on, nainen sanoo. - Rinnastus on kehnohko. Yritän uudestaan. Euroopassa on kyse myös kielirajoista, niiden ylittämisestä. Minä kuulin eilen belgialaisen runoilijan lausuvan tekstejään. En ymmärtänyt sanaakaan. Mutta siitä, miten hän puhui, ymmärsin jollain tavalla mistä hän puhui. Ylitin kielimuurin - vai pitäisikö sanoa rajan. Menin tutusta kohti tuntematonta ja löysin yllättäen rajan toiselta puolen jotakin tuttua. Siitä rajanylityksessä on ehkä kyse. Siitä Crossing Borderissa on kyse.

-        Ja hän oli belgialainen, tämä runoilija?

-        Kyllä.

Bush tekee helpottuneena ruksin papereihinsa.

-        Hyvä. Lopuksi vielä monivalintakysymys. Onko Eurooppa mielestänne A) valmis B) kesken vai C) ei kumpaakaan, jotain muuta?

-        Ei kumpaakaan.

Tullivirkailija näyttää uupuneelta. Työmääräänsä silmälläpitäen hän olisi ehkä toivonut, että nainen olisi vastannut "valmis".

-        Mitä se sitten on?

-        Se on auki, ennen muuta auki.

Bush punnitsee hetken vastausta. Sitten hän lyö leiman lomakkeeseen.

-        Hyvä on, hän sanoo. - Voitte mennä, raja on teille auki.