logologo
open button

Kies de taal

FINLAND

NETHERLANDS

GESCHREVEN DOOR

Pajtim Statovci

(FI)

VERTAALD DOOR

Evelien Waegemans

(NL)

Pajtim Statovci - 4

7 November 2021

Tämä on ainoa teksti, jonka kirjoittamista suunnittelin etukäteen. Aiheeni oli selvä, kuten myös tekstini viesti. Kirjoitin ylös lainauksia viime aikoina lukemistani kirjoista, joita aikomukseni oli siteerata. Suunnittelin toisen festivaalipäiväni niin, että pääsisin kuuntelemaan erästä kirjailijaa, joka on kirjoittanut samaa aihetta sivuavan, vivahteikkaan, yltäkylläisen romaanin täynnä tunnetta ja poikkeuksellisen kaunista kieltä. Kaikki oli valmiina.
 Kävin kuin kävinkin kuuntelemassa kirjailijaa, ja hän veti minut aika lailla sanattomaksi. Hän puhui lavahaastattelussaan tavallisista aiheista, samoista joista kirjailijat usein puhuvat: siitä, miten hänestä tuli kirjailija, miten osattomuudessa eläminen on vaikuttanut häneen ajattelijana, miten poikkeuksellisista oloista hän on ryhtynyt kirjoittamaan esikoisromaaniaan, jota on juhlittu ympäri maailmaa.
 En odottanut, että liikuttuisin niin syvästi hänen tarinastaan ja sen kauneudesta, mutta niin vain tapahtui, uskoakseni sekä minulle että niille sadalla muulle, jotka olivat kuuntelemassa hänen keskusteluaan. Vieressäni oleva nainen otti jossakin vaiheessa esiin nenäliinan kuivatakseen kyyneleitään, takanani istuva pariskunta päästeli suustaan ihailevia, myötämielisiä huokauksia, ja välillä koko yleisö alkoi taputtaa sille, miten tarkasti ja näkemyksellisesti kirjailija puhui työstään, sen lähtökohdista ja tavoitteista.
 Kirjoitin hänen ajatuksiaan ylös paperille, väliin melkein kuin päiväkirjaan, sillä hänen kuuntelemisestaan tuli minulle nopeasti hyvin yksityinen, intiimi kokemus. Sellainen, jota haluaa jostain syystä vielä varjella, jonka haluaa pitää sisällään ja elää uudelleen. Kokemus, jonka merkitystä ei välttämättä osaa pukea sanoiksi mutta josta tietää, ettei sitä voi millään käsitellä muutamalla sadalla sanalla.
 Eilen, matkalla festivaalialueelta takaisin hotellille, näin erään sisustusliikkeen ikkunassa sinapinvärisen maljakon. Välittömästi maljakon nähtyäni minun oli pysähdyttävä, astuttava ovesta sisään, mentävä ostamaan se. Myyjän paketoidessa maljakkoa mietin, tarvitsenko sitä todella, sillä minun pitää matkustaa sen kanssa Suomeen, kuljettaa maljakkoa käsimatkatavaroissa ja täten jatkuvasti varoa laukkuni kanssa, ettei se vain särkyisi.
 Ei, minun on saatava se, sanoin itselleni, sillä maljakko on valtavan kaunis, esine jonka olemassaolo, tieto siitä että se löytää kotinsa minun luotani, sekä tuo minulle suurta iloa että tulee muistuttamaan minua tästä matkasta.
 Sanoin tänään eräälle paikalliselle toimittajalle, etten tohtisi lähteä vielä kotiin, koska minulla on ollut täällä niin mukavaa. Matkustan työni puolesta paljon, mutta harvemmin suhtaudun kotiinlähtöön tällä tavalla. Ihmiset – muut esiintyjät, festivaalin työntekijät ja kävijät – ovat olleet valtavan ystävällisiä ja vieraanvaraisia (ja kielitaitoisia!).
 Ehkä ostin maljakon siksi, että aikani täällä pysähtyisi. Vangitakseni tuohon esineeseen jotakin erityistä ja ainutkertaista. Saadakseni olla kauneuden äärellä.

WAT HEEFT DIT VERHAAL GEÏNSPIREERD?

Meer van Pajtim Statovci en Evelien Waegemans

6 November 2021

Pajtim Statovci - 3

Olen tällä viikolla saanut ilon tutustua paitsi ympäri Eurooppaa tuleviin kirjailijoihin (Natasha Browniin Isosta-Britanniasta, Jens Meijeniin Belgiasta, Marta Baroneen Italiasta, Olivia Wenzeliin Saksasta sekä Tobi Lakmakeriin Alankomaista) ja heidän teoksiinsa myös kirjallisuuden kääntäjiin, jotka kääntävät tekstejämme eri kielistä ja kielille. Kiitos Crossing Border-festivaalille siitä, että saatoitte meidät yhteen ja järjestitte aikaa toisiimme tutustumiselle.

5 November 2021

Pajtim Statovci - 2

Zie The Chronicles live tijdens Crossing Border 2021