logologo
open button

CROSSING BORDER ANTWERP 4 & 6 NOV 2022

arrows

Kies de taal

FINLAND

NETHERLANDS

GESCHREVEN DOOR

Pajtim Statovci

(FI)

VERTAALD DOOR

Evelien Waegemans

(NL)

Pajtim Statovci - 1

4 november 2021

Terveisiä Helsingistä!
 Nimeni on Pajtim Statovci. Olen 31-vuotias, kolme romaania julkaissut kirjailija. Synnyin vuonna 1990 Kosovossa, silloisessa Jugoslaviassa, mistä muutimme Suomeen sotapakolaisina kaksi vuotta myöhemmin. Teokseni käsittelevät minulle henkilökohtaisia aiheita, kuten maahanmuuttoa, syrjintää, rasismia ja kodittomuutta.

 * * *

Latasin joitakin vuosia sitten Instagramiin kuvan, jossa vietän iltaa oaklandilaisessa ravintolassa kahden kirjailijakollegan, ruotsalaisen Jonas Hassen Khemirin sekä irlantilaisen Paul Murrayn, kanssa. Tekstikohtaan kirjoitin, että parasta kirjailijana olemisessa on se, että pääsee keskustelemaan muiden kirjailijoiden kanssa, kuulemaan heidän tarinansa ja miksi he kirjoittavat.
 Tuosta illasta on vuosia aikaa, ja olin vasta urani alkuvaiheessa. Esikoisromaanini Kissani Jugoslavia, jonka kustantajani De Geus on julkaisemassa Bollan jälkeen, oli hiljattain ilmestynyt Yhdysvalloissa, ja kirjakiertueet olivat minulle uusi kokemus. Kuitenkin, kymmenien kirjakiertueiden ja satojen esiintymisten jälkeen, ajattelen täsmälleen samalla tavalla: parasta tässä työssä ovat kohtaamiset paitsi lukijoiden myös kollegoiden kanssa.
 Kirjan kirjoittaminen vaatii ennen kaikkea kykyä kestää yksinäisyyttä, joka on ajoittain hyvin ankaraa, ultimaattista, ehdotonta. Tämä yksinäisyys edellyttää lujia hermoja sekä epävarmuuden, itsensä jatkuvan epäilemisen sekä kroonisen keskeneräisyyden sietämistä. Luulen, että tämän ymmärtävät kaikki, jotka ovat taivaltaneet itsekin tuon tunteista täyden, emotionaalisesti heittoisan polun.
 Tavatessani kirjailijakollegoita puhun hyvin harvoin itse kirjoittamisesta, mikä saattaa kuulostaa yllättävältä. Usein huomaan puhuvani kaikesta muusta paitsi luovasta työstä: kustantajista, agenteista, lukemistani kirjoista, taiteesta, yksityisasioistanikin.
 Kenties syy on se, ettei meidän tarvitse puhua toisillemme siitä, miten kirjamme ovat syntyneet ja mitä tahdoimme niillä sanoa, kenties tämä keskustelu kuuluu ensisijaisemmin lukijoille.
 Festivaalien, kirjamessujen ja kirjallisuustapahtumien takahuoneiden kohtaamiset ovat olleet minulle ennen kaikkea yhteenkuuluvuutta tuova kokemus. Tuossa on joku, joka on minun puolellani, joku jonka näkökulma tähän työhön on sama kuin minun.
 Lavojen ulkopuolella olen solminut ystävyyssuhteita, joiden tiedän kestävän koko elämän. Joidenkin kollegoiden kanssa ystävyytemme perustuu sähköpostikirjeenvaihtoon, joidenkin kanssa tapaamme silloin tällöin, etenkin jos satumme osallistumaan samaan tapahtumaan, ja joidenkin kanssa näemme myös vapaalla, tunnemme toistemme arjet, perheetkin.

 * * *

Viimeisin romaanini Bolla on hiljattain julkaistu Annemarie Raasin käännöksenä Alankomaissa. Se on ensimmäinen kirjani, joka on saatavilla hollannin kielellä. Saada nähdä kirjansa toiselle kielelle tulkittuna – sillä mielestäni kääntäjät nimenomaan tulkitsevat tekstiä sen merkityksiä uudelleenvälittäessään ja kääntäessään – on joka kerta verraton ilo.
 Toisinaan se tuntuu jopa suuremmalta juhlalta kuin alkukielisen teoksen lämpimäiskappaleen piteleminen ensimmäisen kerran. Tässä on minun, tiettynä aikana, tietyssä kulttuurissa ja tietyllä kielellä, kirjoittamani maailma, joka on matkustanut ajasta, kulttuurista ja kielestä toiseen, maailmaan johon sen sanoma ja tarina käy myös järkeen, maailmaan jossa se saa uuden merkityksen, elämän.
 Odotan Crossing Border -festivaalilta ennen muuta kohtaamisia. Kohtaamisia lukijoiden kanssa, kohtaamisia kirjailijoiden kanssa, kohtaamisia kääntäjien ja kustantajien kanssa. Näiden kohtaamisten ja keskustelujen merkitys on kirjailijantyössä ohittamattoman tärkeä. Ne muistuttavat siitä, että on osa jotakin, että kuuluu yhteisöön jota yhdistää rakkaus ja intohimo tarinoihin, kirjallisuuteen, kertomisen voimaan. Vaan mikä tärkeintä, ne kannustavat ryhtymään jälleen työhön, tulevat seuraksi niihin vuosiin, joina luulee olevansa yksin.

WAT HEEFT DIT VERHAAL GEÏNSPIREERD?

Meer van Pajtim Statovci en Evelien Waegemans

6 november 2021

Pajtim Statovci - 3

Olen tällä viikolla saanut ilon tutustua paitsi ympäri Eurooppaa tuleviin kirjailijoihin (Natasha Browniin Isosta-Britanniasta, Jens Meijeniin Belgiasta, Marta Baroneen Italiasta, Olivia Wenzeliin Saksasta sekä Tobi Lakmakeriin Alankomaista) ja heidän teoksiinsa myös kirjallisuuden kääntäjiin, jotka kääntävät tekstejämme eri kielistä ja kielille. Kiitos Crossing Border-festivaalille siitä, että saatoitte meidät yhteen ja järjestitte aikaa toisiimme tutustumiselle.

5 november 2021

Pajtim Statovci - 2

Juuri ennen saapumistani Crossing Border -festivaaleille keskustelimme hyvän ystäväni ja kollegani kanssa kirjoitusrutiineistamme. Ystävälläni on kaksi pientä lasta, ja hän haluaisi tällä hetkellä vain kirjoittaa tulevaa romaaniaan, myös iltaisin ja viikonloppuisin. Sanottavaa olisi ja tekstiä tulisi, mutta aikaa ei kiireisen lapsiperhe-elämän vuoksi liikene kuin arkisin.

7 november 2021

Pajtim Statovci - 4

Tämä on ainoa teksti, jonka kirjoittamista suunnittelin etukäteen. Aiheeni oli selvä, kuten myös tekstini viesti. Kirjoitin ylös lainauksia viime aikoina lukemistani kirjoista, joita aikomukseni oli siteerata. Suunnittelin toisen festivaalipäiväni niin, että pääsisin kuuntelemaan erästä kirjailijaa, joka on kirjoittanut samaa aihetta sivuavan, vivahteikkaan, yltäkylläisen romaanin täynnä tunnetta ja poikkeuksellisen kaunista kieltä. Kaikki oli valmiina.

14 november 2021

Pajtim Statovci - 5

Crossing Border -festivaali oli yksi ikimuistoisimmista tapahtumista, johon olen kohta vuosikymmenen kestäneen kirjailijanurani aikana osallistunut. Tätä mieltä on myös festivaaleilla taannoin vieraillut suomalainen kirjailijakollegani, joka – nähdessään Instagramista minun olevan paikalla – laittoi minulle viestiä: ”Oi, nauti! Nuo on mun elämän hienoimmat festarit.”

Zie The Chronicles live tijdens Crossing Border 2021