Pajtim Statovci - 3

Olen tällä viikolla saanut ilon tutustua paitsi ympäri Eurooppaa tuleviin kirjailijoihin (Natasha Browniin Isosta-Britanniasta, Jens Meijeniin Belgiasta, Marta Baroneen Italiasta, Olivia Wenzeliin Saksasta sekä Tobi Lakmakeriin Alankomaista) ja heidän teoksiinsa myös kirjallisuuden kääntäjiin, jotka kääntävät tekstejämme eri kielistä ja kielille. Kiitos Crossing Border-festivaalille siitä, että saatoitte meidät yhteen ja järjestitte aikaa toisiimme tutustumiselle.
 Olen ollut urallani poikkeuksellisen onnekas, sillä teoksiani on ilmestynyt yli 20:llä kielellä. Kääntäjä on usein pysynyt kirjasta toiseen samana, ja minulle on muodostunut heidän kanssaan hyvin läheinen ammatillinen suhde. Käännösprosessin aikana saatamme olla yllättävänkin tiiviisti yhteydessä, erityisesti jos käännös on kielellä, jota puhun sen verran, että minun on mahdollista lukea ja ymmärtää sitä mielekkäästi: englanniksi, ruotsiksi tai saksaksi.
 Tavallisesti kääntäjät lähettävät minulle joukon kysymyksiä, joihin yritän parhaani mukaan vastata. Toisinaan kysymykset ovat niin kummallisia (ja huvittaviakin), että minun pitää esittää jatkokysymyksiä, jolloin asia on yleensä aina ratkennut. Suomalainen sananlasku ”kysyvä ei tieltä eksy” on kääntämisen polulla verraton neuvo.
 Mielestäni verbi ”kääntää” ei tee oikeutta sille työlle, jonka kokonaisen romaanin kääntäminen toiselle kielelle vaatii. Spesifeihin tavan, ajan ja paikan konteksteihin kytkeytyvää kieltä sekä sen kuvia, metaforia ja vertauksia ei ole mahdollista mekaanisesti kääntää kielestä A kieleen B ilman tulkkia, joka ymmärtää sekä tekstin lähtöareenat että sen kohdeympäristöt.
 Kääntäjä on maailmojen välittäjä, sillä jokainen sana elää omalla merkitysten alueellaan – jokaisessa kielessä, jokaisessa kontekstissa, joskus jopa jokaisessa käyttäjässä eri tavoin. Kaunokirjallisuuden kääntämisen kohdalla puhuisin mieluummin melkeinpä tulkitsemisesta tai sovittamisesta kuin kääntämisestä, sillä kääntäjä kirjoittaa teoksen aivan jokaisen sanan, jokaisen tavun, jokaisen kirjaimen uudelleen.
 Sen jälkeen valmiilta käännökseltä vaaditaan uskollisuutta kaikkiin suuntiin – käännettävälle teokselle, sen tekijälle, sekä käännöksen saavalle yleisölle. Tämän lisäksi käännöksen odotetaan hengittävän samaa ilmaa kuin alkuteoksen: tekstin sielun ja sävyn tulisi olla toisella kielelläkin tunnistettava, melkein kuin alkuperäisteoksen kirjoittajan tekstiä, vaikka kyseessä onkin jo olemassa oleva teksti.
 Työ on tarkkaa, anteeksiantamatonta ja herkkää, sillä yhdenkin sanan unohtuminen, muuttaminen tai väärinymmärtäminen voi muuttaa merkitystä niin drastisesti, että tarkoitettu sanoma kääntyy itseään vastaan. Työ myös edellyttää jatkuvaa päätöksentekoa, lisäysten ja poistojen tekemistä, tuhansien ja tuhansien vaikeiden ajatuksenjuoksujen, kuvallisten ilmaisujen, paikallisten idiomien ja loputtomien virkerakenteiden valitsemista ja uudelleenmuotoilua, yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Ja uudelleen.
 Kuulostaa kovin tutulta.
 
Lopuksi vielä sana sämpylöistä, kuten luvattu ja uhattu. Täydellinen täytetty sämpylä on sellainen, jossa täytteiden ja leivän suhde on juuri oikeanlainen. Jos täytteitä on liikaa, leivän maku ei pääse oikeuksiinsa, ja jos leipä on liian tuhti suhteessa täytteisiin, vaarana on, että sämpylä jää kuivaksi. Huomiseen!